Päänsärky

Päänsärky on yksi yleisimmistä oireista maailmassa, ja se koskettaa valtaosaa ihmisistä jossain elämänsä vaiheessa. Migreeniä sairastaa Suomessa noin 10–15 prosenttia väestöstä, ja se on erityisen yleinen 20–40-vuotiailla naisilla. Jännitystyyppinen päänsärky on vielä yleisempi. Krooninen päänsärky, joka toistuu yli 15 päivänä kuukaudessa, haittaa merkittävästi työ- ja toimintakykyä.

Jännitystyyppinen päänsärky tuntuu puristavana tai painavana, usein molemmin puolin päätä, eikä pahene liikunnalla. Migreeni sen sijaan on usein toispuolinen, sykkivä ja voimakas kipu, johon liittyvät pahoinvointi, valonarkuus ja ääniherkkyys. Migreeniä voi edeltää aura, jossa esiintyy visuaalisia häiriöitä tai tuntohäiriöitä. Harvinaisempi sarjoittainen päänsärky eli cluster headache on äärimmäisen kivulias toispuolinen kiputila.

Jännitystyyppisen päänsäryn syynä ovat useimmiten niskahartiaseudun lihaskireydet, stressi, huono asento tai unenpuute. Migreenin syntymekanismi liittyy aivojen kolmiohermo-verisuonijärjestelmään ja serotoniinitasoihin. Laukaisevia tekijöitä ovat muun muassa stressi, hormonaaliset muutokset, tietyt ruuat, alkoholi, unirytmin muutokset ja kirkkaat valot. Lääkkeiden liikakäyttö voi johtaa lääkeaineindusoidun päänsäryn kehittymiseen.

Diagnoosi on kliininen ja perustuu oirekuvaan ja potilaanhistoriaan. Päänsärkypäiväkirja auttaa tunnistamaan laukaisevat tekijät ja arvioimaan hoidon tehoa. Neurologi diagnosoi toistuvat, vaikeat tai epätyypilliset päänsäryt. Kuvantaminen tehdään, jos oirekuva viittaa sekundaariseen syyhyn, kuten äkilliseen tai poikkeuksellisen voimakkaaseen päänsärkyyn.

Akuutin migreenikohtauksen hoitoon käytetään tulehduskipulääkkeitä tai triptaaneja, jotka ovat spesifisiä migreenilääkkeitä. Estolääkitystä harkitaan, kun migreenikohtauksia on yli neljä kuukaudessa. Uudet CGRP-vasta-aineet ovat tehokas estolääkitysvaihtoehto vaikeaan migreeniin. Jännitystyyppistä päänsärkyä hoidetaan ensisijaisesti ei-lääkkeellisin keinoin.

Fysioterapia ja erityisesti OMT-fysioterapia ovat tehokkaita jännitystyyppisen ja niskalähtöisen päänsäryn hoidossa. Trigger-pisteiden käsittely, manuaalinen terapia ja rentoutusharjoitteet täydentävät lääkehoitoa. Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen ja säännöllinen uni- ja liikuntatottumukset ovat keskeisiä ennaltaehkäisyssä.